Koti kuuluu kaikille

Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Perustuslaki määrittelee, että ”julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä”.

Meidän kolmekymppisten ja nuorenpien mahdollisuus omaan kotiin, meidän itse omistamaamme, on yhä kauempana todellisuudesta.

Helppoa ei ollut ennenkään. Korot olivat korkealla reilussa 16 prosentissa. Nyt korot ovat alhaalla, mutta pääomat ja vaaditut omarahoitusosuudet ovat korkeita.

Ensiasunnonostajien määrä on laskenut 14 000 ostajalla ja määrä on laskenut vuodesta 2006 lähtien. Samaan aikaan ensiasunnon ostajien keski-ikä on noussut lähes vuodella. Tänään ensiasunnon ostava on keskimäärin 28-vuotias.

Tilastokeskuksen mukaan 28-vuotias tienaa nettona keskimäärin vuodessa noin 16 000 euroa. Käteen jää siis noin 1350 euroa kuukaudessa.

Halvimmillaan yksiön vuokra on Tampereella noin 500–600 euroa kuukaudessa. Elämiseen jää 850–750 euroa. Tästä on maksettava laskut, ruuat ja muut juoksevat kulut. Säästöön voi saada noin 500 euroa kuussa.

Oman kodin hankintaan tarvitaan yleensä noin 30 prosentin omarahoitus, jos lainalle ei ole takaajia, esimerkiksi omia vanhempia. 120 000 euroa maksavasta yksiöstä on oltava omassa taskussa 40 000 euroa.

Tämän summan saaminen kasaan säästämällä 500 euroa kuukaudessa vie noin viisi vuotta, ilman yllättäviä kuluja.

Syy ei ole sukupolveni vetelyydessä, kasvatuksessa, tietokonepeleissä tai helpossa elämässä. Meille on nyky-yhteiskunnassa tarjolla enimmäkseen epävarmuutta.

Työsuhteet ovat määräaikaisia tai osa-aikaisia. Lisäksi teknologian kehitys muuttaa työn vaatimuksia ja koulutuksen edellytystä.

Kaikki on koko ajan katkolla. Elämä on ainaista sitkuttelua.

Sitku pääsen opiskeleen. Sitku valmistun. Sitku saan töitä. Sitku. Eikä elämä ala koskaan.

Tästä kokonaisuudesta syntyvä epätietoisuus ja riski toimeentulosta vaikuttavat väistämättä syntyvyyteen, sillä oman asunnon hankkiminen tulee yleensä ennen lapsien hankintaa.

Tähän on tultava ensi vaalikaudella muutos. Ratkaisuna on pääosin toimiva ASP-säästäminen. Sitä on kehitettävä vastaamaan nykytilannetta.

ASP-lainamäärä on oltava lähempänä hankintahintaa muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla.

ASP-säästöjen siirtäminen parhaimman lainatarjouksen tehneeseen pankkiin on tehtävä helpommaksi.

Lisäksi säästöjen korkoedun aikaa tulee harkita pidemmäksi kuin mitä se nyt on.

Erityisesti kasvukeskuksiin täytyy saada kannustimia rakentaa asuntoja, jotka päätyvät muidenkin kuin sijoittajien omistukseen. Tämä onnistuu kaupungistumista järkevästi tukien. Kaupunkien kasvu ei ole muilta alueilta pois.