Kuka sen päättää?

Yhteiskunnassa on kahdenlaista valtaa. Sitä, joka otetaan. Ja se, joka annetaan. Miksi näillä on merkitystä?

On selvää, että ilmastonmuutos on saatava kuriin. Sen ratkaisut luodaan kaupungeissa. Joukkoliikenne, tiivis kaupunkirakenne, kestävät energiamuodot, hiilinielut ja valitut rakennusmateriaalit. Nämä ovat kaupunkien keinoja, jos haluamme.

On selvää, että koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitusta on nostettava. Lahjoitusprofessuurit, kehitysallianssit, toisen asteen koulutus, laajat työssäkäyntialueet, sujuvat raideyhteydet ja yritysyhteistyö. Muun muassa nämä ovat kaupunkien keinoja, jos haluamme.

On selvää, että luovat alat takovat 3 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Kulttuurin rahoitus, kumppanuudet, pilotit, joukkorahoitus ja maksuttomat tilat. Nämä ovat esimerkkejä keinoista kuntien ja kaupunkien käsissä.

Kuntien ja kaupunkien mahdollisuudet toteuttaa näitä, puhumattakaan muista tehtävistä, ovat rajalliset. Toimintaa ohjaa rahoitus: valtionosuudet. Politiikka ilmoittaa, ettei sitä ole leikattu poliittisilla päätöksillä. Sitä toki on leikattu taloudellisilla päätöksillä. Kunnasta saavat verotuloja yhä vähemmän, sillä valtionverotus pitää siitä huolen. Erilaisia verovähennyksiä on myönnetty, mikä leikkaa kuntien tuloja. On valtaa, joka otetaan ja budjettivaltaa, joka vain ”annetaan”.

Samanlaisen järjestelmän tuoman haasteen edessä ovat nuoret. Me milleniaalit koimme lapsina laman. Palveluleikkaukset, säästöt ja puute jättivät meihin jälkensä.

Kun tuli aika valita koulutusala, opinto-ohjaajat kannustivat sanoin: ”valitkaa mikä ala vain, suuret ikäluokat poistuvat kun te valmistutte. Kysyntää on kaikille osaajille”. Ja niin me valitsimme ja valmistuimme taantumaan.

Sellaiseen taloustilanteeseen, jossa ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, korkeakoulutus ei suojannut työttömyydeltä. Sellaiseen, jossa tarjolla on vasten tahtoamme määräaikaisia töitä, osa-aikaisia töitä ja epävarmoja 0-tuntisopimuksen töitä. Sellaiseen, jossa palkalla ei tule toimeen. Osa vakituisia töitä saaneistakin on ehtinyt jo kokea useammat yt-neuvottelut. On valtaa, joka annetaan.

Me haluamme hyvän vanhuuden sekä isovanhemmille, vanhemmille, itsellemme, mutta myös lapsillemme. Me haluamme kestävää kehitystä ja puhtaan planeetan. Me haluamme inhimillisen työelämän. Me haluamme mahdollisuuden siihen hyvään arkeen, jotka sukupolvilla meitä ennen on ollut.

Mutta nyky-yhteiskunta on rakennettu ajassa ennen meitä. Sen rakenteet ohjaavat mahdollisuuksiamme. Niinpä me olemme vähemmän koulutettu sukupolvi kuin meitä aiemmat. Meidän varallisuutemme on pienempi kuin meitä aiempien sukupolvien. Ja meidän hartioilla painaa suurempi taakka kuin aiemmin. Me tarvitaan kaupunkipolitiikkaa. Me tarvitaan rohkeita ilmastotekoja. Me tarvitaan eri sukupolvet huomioiva sosiaaliturvauudistus. On valtaa, joka otetaan ja valtaa, joka annetaan. On aika ottaa valta. On aika antaa ääni. Tulevaisuus muutetaan 14. huhtikuuta. Sinä sen päätät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *